Rockmusica.net

Omakustannelinjalla on Major Label joutunut nähtävästi vielä jatkamaan, mutta kehitystä tuntuu kuitenkin tapahtuneen. Vuoden vanha Down the Sunny Road esitteli tämän uppo-oudon bändin erittäin positiivisessa valossa, ja hyvä ote jatkuu. Tosin musiikkinsa ei ole enää senkään vertaa aurinkoista kuin edellisellä julkaisulla; nyt bändi rymyää vielä aiempaakin raskaammin ja ahdistuneemmin, ja - onneksi - selkeämmin ja tehokkaammin. Kitaranrousketta tukemaan bändiin on kiinnitetty toinen kitaristi Jermu.

Mistään yksioikoisesta paalutuksesta ei ole kuitenkaan Hold Breath Between Linesilla kyse. Melankolista turhautumisen raivoa tukee paksu mutta pisteliäs kielisoitinten kudelma. Aiemmat Sara-vertaukset ovat hälventyneet ja Deftonesin läsnäolo on yhä enemmän esillä - ajoittain ehkä jopa liiankin selkeästi. Suvantoja ja suoranaiseen pienimuotoisuuteenkin yltävää ilmavuutta on mukavasti täydentämässä eläimellistä riekkumista ja kitarajyrää. Dynamiikantaju on siis selvästi hanskassa. Soitto kulkee edelleen mallikkaasti ja sounditkin ovat kohdillaan.

Biisimateriaali on pikkulevyllä tasavahvan laadukasta, mutta ei misään kohdin aivan tähtiainesta. Rullaavassa ja yksinkertaisen mainiolla kitaraleadilla silatussa Bonus: Lifessa olisi kenties eniten "hittipotentiaalia". Tosin ärsyttävästi samplemaisen taajaan toisteltu "I would" kalvaa kappaleen tenhoa.

Pikku närästyksestä huolimatta Hold Breath Between Lines on kerrassaan maino esitys. Tällä kertaa myös paketin visuaaliseen puoleen on satsattu mukavasti, ja julkaisu on ihan oikeasti tehtaassa prässätty. Katsotaan onko Major Label vuoden päästä vielä vapailla markkinoilla vai jonkun pikkutallin suojissa. Tuskin sentään minkään major labelin...