Aika on outo ilmiö. Se pyörii ympärillämme ja sen hampaat kuluttavat maallisia kantamuksiamme, mutta silti se on niin näkymätöntä, että sen kulkua ei tule usein edes huomattua. Uudenvuodenjuhlat sisältävät kuohuviineineen ja rahaa räiskyvine taivaineen haikeamielistä ymmärrystä ajan olemassaolosta. Taas voi tilittää itselleen omista saavutuksistaan ja menetyksistään. Mutta mitä maailmassa tapahtui tänä apinan vuonna 2004?
Vuoden viimeisinä päivinä Aasian katastrofi langetti maailman ylle niin samean suruverhon, että kaikki muut tapahtumat tuntuvat sen rinnalla pieneltä ja mitättömältä. Ja samalla kun vuosi pelkistyy onnettomuudeksi ja kyyneleiksi, unohtuu se tosiasia, että ajoittain silmät kostuivat myös ilosta. Kai se johtuu Pohjolan mollivoittoisen kansan asenteesta ja medioiden uutiskynnyksistä, että vain masentavimmat asiat piirtyivät mieleen muistikuvina menneestä vuodesta; Irakin sota jatkui, itse sotaherra sai pitää valtikkansa ja Mattikin toilaili itsensä vankilaan.
Onneksi musiikki onnistui jälleen säihkyttämään valoa murjotuksen keskelle. Suomi sai alkuvuodesta omat vastineensa ulkomaalaisille tähdille, kun
Hanna Pakarinen ja muut idolit kaunistelivat kotimaisten levyjen myyntitilastoja.
HIM,
Nightwish ja
The Rasmus puolestaan jatkoivat maailmanvalloitustaan varsin ansiokkaasti. Edellä mainittujen orkestereiden heiluessa ulkomailla sateinen festarikesä toi kuin vaihtokauppana vieraikseen muun muassa
David Bowien,
Scissor Sistersin,
Hawkwindin ja
The Darknessin kaltaisia supertähtiä.
Valtavirtamusiikin varjoissa puurtavat uudet lupaukset olivat vuoden suurimpia ilon aiheita. Debyyttialbumien joukosta nousi esiin todellisia onnistujia. Muun muassa
Wojciechin,
Husky Rescuen ja
Underwater Sleeping Societyn esikoispitkäsoitot nostattivat kansallisromanttisia tuntemuksia ja piristivät suomalaisia musiikkipiirejä kunnianhimoisella asenteellaan.
Yleisilmeeltään mennyt vuosi ei juuri poikennut edellisistä. Elämä heittelehti edestakaisin auringon lämmön ja synkkien pilvien välillä kuin Alkon kuitti myrskytuulessa. Ymmärsimme ihmiselämän rajallisuuden, kun menetimme tärkeitä musiikkikentän puurtajia. Saimme huomata, että televisiossa ei kerta kaikkiaan kannata esittää varteenotettavaa musiikkiohjelmaa. Havaitsimme radioiden soittolistojen täyttyvän tähdistä, joita tuskin muistamme ensi vuonna. Kuitenkin hyvää musiikkia tehtiin niin paljon, että tänäkin vuonna levykauppojen näyteikkunat huuruuntuivat köyhien opiskelijoiden hönkäilyistä.
Rockmusican vuosikatsaus sisältää tutut listaukset parhaista levyistä, kappaleista ja yhtyeistä. Näitä listoja ovat valinneet niin toimitus kuin lukijatkin. Kyselimme myös neljältä kuluneena vuonna mielenkiintoa herättäneeltä muusikolta muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia.
Äänestykseen osallistuneille lukijoille jaettiin sangen mahtavia palkintoja, jotka toivottavasti tuottavat iloa vielä vuosien kuluttua. Palkinnot on arvottu ja lähetetään lähiaikoina voittajille.
Voittajat:
Rockmusica Party Kit:
Tommi Tuisku (Rovaniemi)
Levypalkinnot:
Heli Hakala (Loimaa)
Harri Rusanen (Espoo)
Jani Välimaa (Pori)
Riikka Mäntynen (Helsinki)
Ann-Marie Salmi (Kempele)
Maiju Laamanen (Espoo)
Seuraavassa Jarkko Martikaisen, Lodgerin, Magyar Possen sekä Giant Robotissa ja Black Audiossa vaikuttavan Arttu Tolosen haastattelut.
Jarkko Martikainen, YUP
Minkälaisia muistoja jäi musiikkivuodesta 2004?
- Niskalaukauksen levyn teko ja julkaisu,
Mierolainen kokonaistaideteosprojektina, YUP:n Ilosaarikeikka ja etenkin tulevan levyn tekoprosessi, joka oli ajoittain hektinen, mutta lopulta palkitseva. Muiden tekemästä musiikista kultaisimmat muistot liittyvät
Dylanin tutkintaan ja intoiluun studio-, bootleg series-livelevyjen ja kirjansa äärellä sekä muutamiin innostaviin tuoreisiin julkaisuihin ja keikkoihin. Nopealla muistiotannalla mieleen nousevat ainakin
Säätiön keikka Tavastialla,
Steen 1:n levy ja
Göstan muistokonsertti.
Mikä oli menneen vuoden kohokohta?
- Itselleni se oli, jos musiikintekemiseen keskittyy,
Mierolaisen saamat positiiviset arviot ja olettamaani parempi vastaanotto kaikkinensa. Toki YUP-dvd/kokoelma/nuottikirja -armadan julkaisukin oli tavallansa juhlavaa, mutta menneisyyden nuotion äärellä lämmittely ei kuitenkaan kauaa innosta. Täytyy suunnata kohti uutta, jotta mielenkiinto pysyisi yllä.
Minkälaisia tavoitteita YUP:lla on vuodelle 2005?
- Saattaa valmiiksi pitkäsoitto ja tehdä pitkä nippu hyviä tahi jopa sitä parempia keikkoja. Tärkein tavoitteemme, eli jonkun uuden virikkeen ja musiikkisuunnan sekä soitto-otteen löytäminen, ovat jo kurssissaan, joten nuo tulevat loogisina jatkeina "toimintasuunnitelmalle".
Keikkailit viime vuonna usein yksinäsi. Miten soolokeikkailu eroaa bändin kanssa kiertämisestä?
- Asiaan voi suhtautua kahdella tapaa; joko pelätä tilannetta "liian paljon riippuu minusta" -otsakkeella, tai ottaa tilanteen haasteena, samasta syystä. Yhtyeen kanssa liikkeellä ollessa on turvallisempi olo, mutta hyvää ja mielenkiintoista vaihtelua pienimuotoisempikin keikkailu on ollut.
Mikä on Suomen paras keikkapaikka?
- Tavallaan mahdotonta vastata tällaiseen, joten on otettava joku näkökulma. Jos se on viimeisen puolen vuoden keikkailu, niin parhaat keikkapaikat olivat Tampereen Tulliklubi, Tampereen Telakka, Jyväskylän Lutakko ja Kuopion Henry´s Pub. Ja tuossakin vastauksessa on kolme paikkaa liikaa. Kuten huomaatte, yhden valitseminen on vaikea tehtävä.
Hannes Häyhä, Lodger
Minkälaisia muistoja jäi musiikkivuodesta 2004?
-
Kalle Ahola yritti pölliä Teemun takin ja rumpalimme Antti (
Laari) meinasi kuolla sopivasti 27-vuotiaana.
Mikä oli menneen vuoden kohokohta?
- Esikoisalbumin saattaminen omin avuin maailmaan.
Minkälaisia tavoitteita Lodgerilla on vuodelle 2005?
- Saada kakkosalbumi (näillä näkymin tupla) purkkiin ja pudottaa kiloja ylipainoiseksi rupsahtaneelta yhtyeeltä.
Suuri yleisö muistaa yhtyeenne vieläkin mainioista musiikkivideoistanne. Onko musiikkivideoiden suosio käynyt jopa rasitteeksi, vai onko yleisö alkanut seuraamaan tarkemmin myös itse bändiä?
- Ainoa todellinen rasite on Bic (TM) International, joka uhkailee oikeusjutulla ja brasilialaiset, jotka pitävät Lodgeria tupakkateollisuuden luomana virtuaalibändinä.
Mikä on Suomen paras keikkapaikka?
- Vanha Skede eli Wanha kettu Helsingissä, bändin epävirallinen olohuone.
Harri Sippola, Magyar Posse
Minkälaisia muistoja jäi musiikkivuodesta 2004?
- Hyviä muistoja jäi ja kosolti. Mukava ulkomaanreissu ja muutenkin hyvä meno.
Mikä oli menneen vuoden kohokohta?
- Olisikohan se samaisella ulkomaan reissulla toinen Tsekin keikka ja sen jälkeiset hipat. Ja kaikki keikat, missä bändi soi niinkuin sen olisi tarkoitus, ei tapahdu näet läheskään joka kerta.
Minkälaisia tavoitteita Magyar Possella on vuodelle 2005?
- Uuden plätyn äänitykset alkanevat tuossa keväämmällä ja sen parissa menee sitten tovi jos toinenkin, mikäli tekotahti on yhtä räjähtävän hidas kuin ennen. Ja luultavasti on. Kesällä olisi tarkoitus taas pyörähtää ulkomailla tai jotain. Kaikennäköistä sekavaa on porukalla mielessä ja eiköhän säätäessä se vuosi taas hurahda.
Albumianne Kings of Time on ylistetty taivaisiin miltei jokaisessa kotimaisessa musiikkijulkaisussa. Tuottaako kyseinen hehkutus paineita tulevia julkaisuja kohtaan?
- Ei, oikeastaan päinvastoin. Tuollainen motivoi, kun huomaa, että ihmisiä kiinnostaa meidän tekemiset. Jatkossa tehdään vaan samaan malliin kuin ennenkin, eli sitä, mitä tulee mieleen ja mikä tuntuu mukavalta. Ei muuta voi eikä osaa. Huono puoli tässä on oikeastaan vain se, että nyt eräänlainen neitsyys meni niin, että rutina kävi ja ihmiset odottavat meiltä jotain, mistä meillä ei ole edes hajua. Tämä on huono asia siis lähinnä yleisön kannalta.
Mikä on Suomen paras keikkapaikka?
- Vaihtelee, ihmiset tekevät tunnelman. Mutta jos nyt on pakko valita, niin ilman ihmisiä (ja kanssa) paras lienee Tampereen Telakka. Olisi kiva jos joku ottaisi meidät sinne soittamaan. Pienemmät paikat ovat lähes aina parempia, intiimimpi tunnelma sopii paremmin omaan kuvaan Magyarin musiikista.
Arttu Tolonen, Giant Robot & Black Audio
Minkälaisia muistoja jäi musiikkivuodesta 2004?
- Yleisesti hyvä fiilis, sekä oman toiminnan että muun tarjonnan suhteen.
- Robotin kanssa tuli kierreltyä Suomea ahkerammin kuin koskaan ja käytyä aivan uusissa paikoissa. Mikä parasta, porukka tuli katsomaankin meitä noissa aivan uusissa paikoissa. Uuteen levyyn (
Domesticity) olin tyytyväisempi kuin mihinkään aikaisempaan ja sen synnytys sujui ilman pahempia tuskia. Sade jäi myös mieleen.
- Korkealaatuista musaa vuoti ihan valtavirtaankin saakka. Enemmän kuin pitkään aikaan. Tai ainakin siltä tuntui.
Mokoman ja
Magyar Possen kaltaisten bändien saama laajempi huomio Suomessa oli hieno asia. Rapin saralla tuli joitain yllätyksiä: esteettisesti tuntui että vanhat suositut konkarit kuten
De La,
Nas ja
Jay-Z potkivat kovemmin kuin UG-sankarit
Talib ja
Mos. Toisaalta
Madlibin ja
Mf Doomin kaltaiset indietehtaat suoltivat ihan tiukkaa kamaa koko vuoden.
Mikä oli menneen vuoden kohokohta?
- Niitä on monta.
-
Airin keikka Provinssissa oli mahtava. Mokoman uusi levy.
Janne Haaviston syntymäpäiväjuhlat, jossa soitti muun muassa
J. Karjalainen Yhtyeineen. Meininki
Mamban häissä. Se kun vaimon broidi
Jarkko rakensi mulle lap steelin. Se, että
Black Audion kanssa pääsi soittelemaan noita "perinnesoittimia". Homoksi, ääliöksi ja kommariksi julkisesti haukkuneet hevifanit, ja se yksi urpo
Faithless-diggari. Venäjän keikat olivat hienoja hetkiä, kuten myös siirtymä Helsinki-Moskova-Helsinki. Ja viimeinen keikka DJ:nä
Sedun vasaran alle jääneessä Club Bundolossa 31.12.
Minkälaisia tavoitteita Giant Robotilla on vuodelle 2005
- Euroopan omistajuus. Levy julkaistaan indie-lafkalla Saksassa. Katsotaan, mitä tapahtuu. Keikkailu on aina mukavaa ja tuolla etelässä ovat soittoajatkin inhimillisiä. Lisää äänityksiä on putkessa, tulossa. Seuraavan julkaisun muoto tai aikataulu ei ole edes ajatustasolla olemassa vielä, mutta ääntä on syntynyt. Itse kunkin taholla.
Olitte yhtyeenne kanssa joulukuussa keikkailemassa Venäjällä. Miten venäläinen keikkailmapiiri eroaa kotimaisesta? Millainen vastaanotto oli?
- Me kierrettiin viime vuonna useamminkin ns. Itä-Eurooppaa: Venäjä, Unkari, Serbia... Vastaanotto oli hyvä. En tiedä, onko meininki juurikaan erilaista. Samalla lailla ne valkolaiset kaikkialla tanssivat. Ehkä porukka tulee herkemmin juttelemaan ja hengaamaan keikan jälkeen tuolla idässä, siitä huolimatta, ettei yhteistä kieltä aina löydy.
Mikä on Suomen paras keikkapaikka?
- Riippuu tilanteesta...
- Chilliin hengailuun on Porvoon Bar Mary ylittämätön. Tavastia on eeppinen ja sinne tullessa tuntuu kuin tulisi kotiin, kiitos "äijien". Turun Klubilla (silloinkin kun se oli Säätämö) tulee aina soitettua hyvin jostain syystä.
Teksti ja kysymykset: Henri Turunen
Kuvat: Hannu Linkola (Giant Robot), Samu Valleala (Magyar Posse) ja Tomi Palsa (Jarkko Martikainen)
