Rockmusica.net

Muutaman vuoden pinnan alla kytenyt, useimmille bändiin tutustuneille heti ensikosketuksella lupaavaksi osoittautunut helsinkiläiskopla debytoi levylläkin oivallisesti. Rubikin sävelistä ei ole kotona kovin moni päässyt nauttimaan, vaikka paria virallisesti julkaisematta jäänyttä demo-ep:tä on toki voinut ladata webbisivuilta.

Levy, jonka tekemisessä on bändin tietynlaisen perfektionismin ja esimerkiksi treenikämppäongelmien ansiosta vierähtänyt tovi, on miellyttävää kuultavaa. Ja onneksi se lunastaa, ja jopa tietyssä mielessä jopa ylittää, mainioiden demojen lupaukset. Se on samaan aikaan outoa mutta tuttua, herkkää ja jämäkkää sekä - omituista kyllä - supertuotettua ja kotikutoista. Ja Rubik paljastaa myös sen, että sillä on takataskussaan kaikenlaista ja monenmoista kiinnostavaa, eikä sen tarvitse turvautua erääseen liian yleiseen toimintatapaan, yhden ja saman idean toisteiseen pyörittelemiseen.

People Go Missing on muodoltaan hahmottunut kokonaisuuden ehdoilla, joten se koostuu viidestä kappaleesta ja yhdestä välisoitosta. Levyn, jota siis voi nimittää ep:ksi, mini-cd:ksi, albumiksi tai yksinkertaisesti "levyksi", kesto on kuitenkin puolisen tuntia, joten hittiradion hätäiseen aikasapluunaan ei taida yksikään kappale taipua (melko vähän hittipotentiaalia sisältävää välisoittoa lukuunottamatta). Biisejä ei ole paisutettu kuitenkaan turhaan, vaan kaikki on oleellista. Ja vaikka elementtejä on paljon, ne eivät hypi silmille päälleliimattuina silmätikkuina.

Rubikin eittämätön vahvuus on sävellysten ja tunnelmien monipuolisen johdonmukaisuuden lisäksi sovituksellisen näkemyksen laaja-alaisuus ja yleinen ennakkoluulottomuus. Erikoista kyllä, progressiiviset sävyt - ilmeten siis esimerkiksi useampana kuin kolmena osana kappaleessa - ovat hyvin luonnollisia, eikä niitä arkielämän pyörteissä kuunneltuna edes pane erityisemmin merkille. Tarkemmalla paneutumisella kappaleista löytyy kuitenkin vaikka mitä detaljia ja jonkinlaista suurempaa totuutta. Tästä huolimatta Rubikia voi kuunnella luontevasti ilman analyysiluureja ja muistiinpanovihkoa. Hienoista kappaleista on yksinkertaisesti tehty vielä parempia saattamalla ne musiikkinystyröitä stimuloivaan muotoon itse perusideoiden tästä kärsimättä; pikemminkin niitä tehostaen.

Ilmaisena Mp3-singlenäkin julkaistu mahtibiisi Telecvokning vetää kutkuttavia yhteyslinjoja bändin kenties lähimpään vertauskohtaan Radioheadiin ja sen erikoislatuiseen menestyssingleen Paranoid Androidiin. Rubikin ulosanti on kuitenkin Radioheadin angstiseen introverttiyteen luisunutta uikutusta ja vaikeilua helppotajuisempaa ja ennenkaikkea miellyttävämpää kuunneltavaa. Tai no, sanoipa eräskin toverini ensi kertaa Telecvokningia kuunnellessaan sen kuulostavaan Twin Peaksilta. Mikä ettei, unenomaista meininkiä levyssä on rutkasti, mutta ei sentään mitään väkinäistä outoilua. Onneksi. Ja vaikka levyllä välillä synkissä sävyissä liikutaankin, myös toivo pilkistelee kiitettävästi.

People Go Missing on kokonaisuus, joten sen osasten ruotiminen ei tunnu erityisen mielekkäältä. Puolen tunnin matkalla kuullaan räyhäkkää särökitaraa, "humalaisia trumpetteja", pianoa ja vaikka mitä kilkatinta, ja erilaisia tunnelmia jatsahtavista kevytsävyistä painostavammankin laidan ilmaisuun. Puolihumoristisesti teemalevyksi huhuttu levy ei ole vaivaannuttavan tuskaisa tai liiallisen kukkainen, vaan kattaa nuoren miehen elämän tunteiden spektrin realistisesti, niin lyyrisesti kuin musiikillisestikin. Vokalisti-kitaristi-kosketinsoittaja Artturi Taira onkin musiikillista oivaltavuutta täydentääkseen tiputellut levylle hienoja lauseita ja suoranaisia aforismeja kuten "Speak in tongues, yet walk in circles".

Kaikenkaikkiaan People Go Missing on Rubikilta todella hieno avaus ja omin käsin puuhastelun loistava esimerkki. Odottelemme tärykalvot pinkeinä pitkää levyä!