Rooms
White Noise Addiction
Parivuotias jyväskyläläiskvartetti on viime aikoina mukavasti petrannut otettaan. Yhtyeen alkuaikojen yritelmiä leimasi jokseenkin ärsyttävä teinirockius, mutta nyt mukaan on suodattunut juurevuutta ja tarvittavaa ajattomuuttakin. Kyse on siis nuorien ja kauniiden (lue: valokuvauksellisten) miesten soittamasta, sopivasti retroilevasta perusrockista ilman turhia kommervinkkejä ja kikkailuja.
Neljän biisin joukosta selväksi johtotähdeksi nousee hieman Blue Öyster Cultin mieleen tuova aloitusraita Human Essence, joka on kaikin puolin valmista tavaraa. Se on muutenkin levyn ainoa puhtaasti selville vesille pääsevä biisi. Muut kolme raitaa ovat kelpoa tavaraa nekin, mutta jokin viimeinen silaus jää puuttumaan. Mikä, sitä on sanoilla mahdoton sanoa. Taitaa olla näitä henkimaailman juttuja.
Slow Gun edustaa Hellacopters-tyylistä riffittelyä ja Wish You Knew kuljeskelee perinteisemmillä, tasapaksuutta lähenevillä linjoilla (biisi tuo paikoin mieleeni The Rasmuksen, mikä kasaa sen ylle valitettavan synkkää pilveä). Lähimmäksi Human Essencen liitoa pääsee hienosti toimivalla kertosäkeellä siunattu Harmony is Crawling Near, löytyypä kappaleesta ärsyttävän tarttuva lallatteluosuuskin.
Ei tässä suurempia valittelunaiheita ole. Englannin ääntämystä kannattaa tietysti aina petrata, yhtyesoittoa rentouttaa ja biisien dynaamiikkaa vahvistaa. Vähän enemmän sellaista hallusinatorista liitoa ja käärmeennahkaa, niin kyllä siitä vielä hyvä tulee.
-Ville Luoma-aho
Tulostettava versio: 
Ville Luoma-aho on musiikkimaultaan lähes kaikennielevä, joskin suuntautuu indiehuminan ja kaikenmoisen kokeellisen rockin suuntaan. Opiskelee kirjallisuutta
Jyväskylässä ja kirjoittamisen lisäksi harrastaa valaistumista. Mieltymyssuuntalinjat musiikin suhteen: dEUS, Nick Drake, Elbow, Pavement, Mozart, Sparklehorse, YUP, Tom Waits, Joy Division, Tool, The Flaming Lips, Wilco.
|
