1. King's Road Night Clerk
2. Hello My Bitch
3. Marshall Volvostate
4. Balting Herring Net
5. Pintman
6. Beaver Fever
7. Hell No
8. Space Taxi
9. King of Sunila
10. Headskull

Harri Pikka - kitara
Saku Hakuli - kitara
Pasi Hakuli - basso
Kalle Kukkonen - rummut
Markku Pihlaja - laulu

Julkaisija: Sorbus Productions

Kaihoro

Julkaistu: 21.02.2005
Luettu: 827 kertaa
Kirjoittanut: Kimmo K. Koskinen

Projektibändit ovat aivan oma lukunsa. Yleisesti niiden on tarkoitus toimia kanavana emobändin ahtaaksi koetun linjan ulkopuolisen materiaalin ulostuomiselle. Niiden perimmäisenä kimmokkeena on usein oluen innoittama hauskanpito (vrt. Eläkeläiset) ja jamittelu (vrt Desert Sessions), joka on eittämättä terveellinen lähtökohta musiikin luomiselle. Ryppyotsaisuus ei siis ole kaikkein leimallisin ominaisuus näille yhtyeille - tai miksei, onhan kai noitakin.

Kaihoro on Total Devastationissa vaikuttavien Hakulin kitaristi-basisti veljesten ideoima proggis, joka ei todellakaan kuulosta emobändin ankaralta mäiskeeltä. Pari demoa viime vuosina laatinut Kaihoro hohkaa levyllään hyvää meininkiä ja miehekästä groovea sekä, kuten tavallista, sisäpiirin outohumoristisia juttuja ja hassunkurisia kielikuvia.

Irtonaisuus ja letkeys on erinomaisesti läsnä, eikä lauluja lukuunottamatta livenä äänitettyä levyä voi pitää myöskään erityisen kliinisenä: bändi lähti studiosta levy kourassaan kuuden tunnin jälkeen. Kun soittoniekat osaavat asiansa, jämäkkää jälkeä syntyy sen enempiä hieromattakin. Eikä Kaihoron alataajuusmörssäys mitenkään erityisen teknistäkään ole, joten selkärangasta nouseva tuuttaus ja antaa palaa -meininki ovat selkeästi pinnalla. Ja hyvä niin. Erittäinkin hyvä niin.

Mainheadskull on siis mallikkaasti soitettua hyvän fiiliksen garage-stoner-rockia. Soitto rullaa ja kielisoittimet murisevat asiaankuuluvasti. Laulaja ja äänittäjä (tämän takia lauluja ei vedetty samaan aikaan bändin kanssa livenä) Markku Pihlajalle on myönnettävä papukaijamerkki erinomaisesta suorituksesta. Miehen ääni on kerrassaan vaikuttava: se on miehekkään karski, mutta venyy myös korkealle. Laulumelodioiden maukkaus onkin loppujen lopuksi Kaihoron biisien pelastus, sillä vaikka riffeissä on särmää, tarttuvuus on pääasiassa vokaalien ansiota. Manitou-yhtyeestä "tuttu" Pihlaja on tämän näytön perusteella ehdotonta hevivokalistiemme kermaa, semminkin kun englannin lausumisessakaan ei ole mukisemista.

Aivan esikuviensa Kyussin, Big Elfin tai Entombedin liitoon Kaihoro ei vielä tällä levyllään yllä, mutta muutamista kovasti rokkaavista biiseistä päätellen sen tulevilta edesottamuksilta voidaan odottaa hienoja hetkiä. Mainheadskull toimii tällaisenaan loistavana bilemusiikkina, mutta aivan kaikki kappaleet eivät kestä kovinkaan tarkkaa kuuntelua. Onneksi levyn tarkoitus lähinnä lieneekin yleisen filiksen nostattaminen, mihin se kyllä pystyy. Levy jaksaa pitää kiinnostusta yllä kiitettävän laaja-alaisen mutta selkeästi linjakkaan materiaalin ansiosta. Erikoismaininta yksinkertaisen tyylikkäistä kansista!